Olen usein pohtinut sitä, mikä saa artistin allekirjoittamaan sopimuspaperin, joka sitoo hänet tiettyyn levy-yhtiöön vuosiksi eteenpäin, ilman mitään takeita menestyksestä tai sentistäkään rojaltia - ja toisaalta, mikä saa jonkun toisen ottamaan suuria taloudellisia riskejä ja tuottamaan äänitteensä itse, yksi kerrallaan.
Usein erona on ikä. Nuorella ihmisellä on kiire päästä näyttämään kykynsä maailmalle, ja suuren yhtiön tallissa olo tuntuu turvalliselta - ja tärkeältä. Sopimuspaperin haravoiminen miinojen varalta ei siinä kiireessä tunnu kovin houkuttelevalta. Elämää jo hieman pitempään nähnyt arvostaa sen sijaan omaa taiteellista vapauttaan ja yhteistyösopimusten taloudellista puolta, ja on valmis pohtimaan rauhassa eri vaihtoehtoja.
Uskon, että levytyssopimuksissa on aina muokkaamisen varaa. On monia asioita, joissa artisti ja yhtiö voivat tulla toisiaan vastaan niin, että molemmat saavat haluamansa, ja kokonaisuus tuntuu silti kohtuulliselta. Näiden ratkaisujen löytämiseksi tarvitaan luovaa neuvottelutaitoa ja vilpitöntä tahtoa. Toivon, että sitä löytyy neuvottelupöydistä jatkossa entistä enemmän.
Vaikka uskon edelleen neuvottelemisen voimaan, olen vuosien mittaan alkanut tuntea vahvaa ihailua omakustantajia kohtaan. Vaatii rohkeutta tehdä asiat toisin kuin ne "on aina tehty", ja vahvuutta viedä omaa tuotettaan omin voimin maailmalle. Yhteistyösopimuksia tässäkin tietysti tarvitaan, mutta langat pysyvät vahvemmin omissa käsissä, ja sopimukset ovat luonteeltaan erilaisia.
Saku Tuominen esittää mielenkiintoisen ajatuksen erinomaisessa kirjassaan "Hyvä elämä - lyhyt oppimäärä". Hänen mukaansa ihmiset voidaan jakaa niihin, jotka haluavat maksimoida hyvän, ja niihin, jotka pyrkivät minimoimaan pahan. Hyvän maksimoija on valmis ottamaan suurempia riskejä, kun taas pahan minimoija haluaa turvata sen, mitä hänellä jo on.
Edellä esitetystä voidaan tehdä se johtopäätös, että omakustanteiden tekijät ovat näitä hyvän maksimoijia. Mutta onko vuosien mittaisen yhteistyösopimuksen allekirjoittaminen pahan minimoimista?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti